Vihdoin 24 päivää sen jälkeen kun saavuin Sydneyhyn sain aikaiseksi käydä kaupungin ulkopuolella. Ei ehkä ihan se tahti mitä ajatteli etukäteen, mutta yhtä kaikki. Aatoksissa tais olla että suurinpiirtein joka viikonloppu pitäisi tutkia sellaisella otteella Australian ihmeellistä mannerta ettei vahingossakaan pääsisi jämähtämään yhteen paikkaan. Mutta luonnollisesti nyt on joutunut hoitelemaan käytännön asioita aikalailla ja muutenkin sitten pakerruksen lomassa rentoutumaan uudessa paikassa. Vaikka sinänsä polte on juttuja nähdäkin niin enpä mä nyt tosiaan ole pahimmasta päästä aadeehoodeita ja siten jos liikaa sykkii niin menee liian hektiseksi. Ei sovi kyllä mun luonnolle. Että ehkä tää vähän päälle kolme viikkoa moisen suursaavutuksen aikaansaamiseksi on ihan jees eikä siitä liian suurta perunaa pitä pattiinsa ottaa.
 |
| Junassa on hauska matkustaa. Hauskempaa kuin autossa. Tosin kun ulkona on niin lämmin niin junan ilmastointi tuntuu jopa kylmältä. |
Okein, kaupungin ulkopuolelle. Mihin? Kohteena toimi läheinen Blue Mountais National Park. Hieno paikka ja lähellä Sydneytä. Pitää sijaa yhdelle itäisen Australian kuuluisimmista maamerkeistä, eli Three Sisters - nimiselle kalliomuodostumalle. Nimestä huolimatta mestan korkein kohta on vain piirun alta 1200 metriä, eli taistelee ihan Suomen korkeimman kohdan kanssa joka tais olla Halti jollain 1300 metrillänsä. Eipä Australian korkein vuori, Mount Kosciuszko, ole kuin 2228 m, sanoo wikipedia, että sinänsä ei tääl pääse korkeuksista nauttimaan. Sinänsä hassua että mäkistä kyllä on Sydneyssä, ärsyttävyyksiin asti.
http://en.wikipedia.org/wiki/Blue_Mountains_(New_South_Wales)
 |
| Katoomba, 110 km Sydneystä länteen, 8000 asukasta ja sijainti kivasti luonnonpuiston vieressä. |
No juh. Jokatapauksessa junamatka Sydneyn keskustasta Katoombaan vei vähän päälle kaksi tuntia. Katoomban junis taas oli noin kahden kilsan päässä Three Sistersistä. Katoomba vaikutti idylliseltä kivalta pikkukyläkaupungilta, mistä löyty kaikki palvelut päätien varrelta mut kuitenkin luonto heti iholla ja muutenki viihtysän olonen. Junikselta pääsi dalsimaan kivasti suhteellisen helpoilla traileille. Helpoille siinä mielessä että ne oli merkitty ja duunattu niin ettei tarvinnut ryteikössä mennä tai miettiä että mites tästä ja tästäkin pääsis eteenpäin. Helppoa ja erätaitoja vaatimatonta etenemistä. Tosin laskut ja nousut alas kalliolta olivat aikamoisia varsinkin kun viikolta oli jäänyt maitohappoja pohkeisiin. Otti ihan kunnonkin päälle 5 tunnin kävely, vaikka keskituntivauhti oli vain jotain 1.5 km/h luokkaa. Lähinnä portaikkojen paljous tuon aiheutti, jopa alasmenoa oli niin paljon että se otti jalkoihin. Tietty tähän vaikutti sekin kun tiesi että sama matka pitää sitten vielä kivuta ylöskin.
 |
| Keskellä kuvaa Three Sisters, joka kaukaisuudesta ei näytä niin vaikuttavalta. Tässä ollaan puolivälissä nousua takaisin laaksosta. |
En oo kyllä todellakaan mikään kummonen eräjorma. Täytyy hiukan terästäyty luonnossa reippailussa, kun se kerta on kuitenkin korkeella mulla prioriteeteissa ja muutenki pirun mukavaa hommaa. Tälläkin käyskentelyllä kyllä huomas että ei oo ihan huomiokyky kohdillaan kaikessa. Monta hienoa juttua tulee varmasti ohitettua, ei tunnista juuri kasveja eikä osaa kattella eläimistöäkään. Nyt tuolla ei näkynyt kuin muutamia lintuja, joita luonnollisestikaan en tunnistanut. Tietysti nisäkkäät ja muut ötiäiset varmasti tuollakin pääsääntösesti liikkuu öisin, eikä tollasessa ympäristössä varmaankaan hirvittävästi nisäkkäitä ylipäätään ole. Tai mistäs minä sen tietäisin. En ole lukenut alueesta juuri mitään. Sinänsä vähän döllöä mennä näin hatarilla tiedoilla paikkaan, mutta toisaalta tuonne nyt voi mennä ties kuinka monta kertaa uudestaan kun on niin lähellä. Pikku hiljaa, kato, sano Erkki.
 |
| Son vesiputous! Ja joku tyyppi sen edessä pilaamassa hyvää kuvaa. |
Vähästä se kuitenkin oli kiinni etten olisi mennyt. Tuli nukuttua lauantain kunniaksi kuitenkin tosi myöhään ja herättyä vasta yhdeksän jälkeen. Täällä Australiassa olon aikana on tullu vedettyä unta kaaliin ihan kiitettävästi viikonloppusin. Nukkuu aika hyvin ja sikeästi. Vaikea sanoa mistä johtuu. Suomessa ja Englannissa tätä ennen pärjäs vähäsimmillä unilla ja muutenkin aamuherääminen oli automaatio eikä ollenkaan vaikeata. Täällä nyt tuntuu ettei viittis herätä kelloon, ja viikonloppusin ei oo tarvinnutkaan. Noh, nyt sitten sen seurauksena junaan kohti Katoombaa pääsin vasta puoli yksi. Sitten kun tuli vaellukselta pois, alko tulla jo hämärää. On hauskaa kuinka täällä pimeys tulee hetkessä. Kun huomaa että nyt rupee hämärtää, niin ei kestä kuin 20 minsaa ja on täysin pimeätä. Pitäis päästä kyllä kunnolla pois kaupungista niin että on yötä skutsissa niin pääsis näkee kunnon tähtitaivaan. Se on kyl yks suuri tavota. Pitääpä kyllä tehdä ihan konkreettinen tavotelista mitä kaikkea täällä Australiassa pitää tehdä ja nähdä, ettei vaan sitten joskus huomaa kun täältä on lähtenyt että sitä sun tätä jäi dusaamatta. Hah. Vielä on takaraivossa vahvasti ajatus että ei tänne niin sanotusti lopullisesti jäädä asumaan, mutta mistäs senkään tietää. Kyl tänne mieluummin jää asumaan kuin esmes Englantiin.
Pitemmät käyskentelyt yhtään missään, ei luonnossa eikä stadeissa, ei kyllä maistu niin mahtavilta ihan omin nokkinensa. Jos ja kun nyt koittaa jatkossa lähteä vetää vähän totisempiakin puskakävelyitä niin pitää kyllä yhyttää moisille retkeille jotain seuraa. Mahtavat maisemat ja jutut vaan tulevat mahtavimmiksi kun on joku jonka kanssa niitä jakaa.
On kyllä käsittämätöntä miten aikojen saatossa ollaan rakenneltu kaikenmoista. Tuollakin luonnonpuistossa kaikki reitit ja portaat, joita todellakin riitti ja oli mitä vaikeimmissa paikoissa, ovat vaatineet aikamoisen väkertämisen. Suurin osa reiteistä oli tehty jo 1800-luvun puolella, mikä entisestään nostaa arvostusta. Suurimmiten siten tehty ilman kummempia koneistoja, käsipelillä. Tyypit jotka ovat niitä lähteneet puljaamaan ovat todella halunneet suurempaankin tietoisuuteen mestojen hienoutta. Ja ainakin tässä tapauksessa kaikki rakennelmat oli tehty hyvällä maulla, eikä niin että esmes jonkin putouksen juurelle oltais tylytetty joku betoninen suora tie. Ja onhan nämä hommat kai pientä joittenkin pyramidien sun muitten rinnalla, mutta toisaalta näitä kyllä arvostaa jollain tavalla enempi. Ei oo orjatyövoimalla rakennettu, kaiketi. Nujaa, olis se tietty hauska vetää vähän hardkorempaakin reittiä ilman mitään reittiapuja, mutta alkajaiseksi tämmönen lällättely on ihan hyvä.
 |
| Eräjorma portaikkojen yläpäässä, let the descend begin! |
Australiassa on yleisesti kaupat auki 12 asti yöllä, joka päivä. Helpottaa aika paljon asioitten suunnittelua ja tekemistä kun ei tartte jaksottaa mitään ruokaostoksien takia. Diggaan kyl tästä, vaikea olis asennoitua nyt suomimeinkiin että menee kaikki kiinni tiettyyn aikaan. Pikkujuttu sinänsä johon tottuu nopeasti eikä huomaa hetken päästä. Yhtä kaikki. Elämä koostuu pikkujutuista. Mun lenkkareissa oleva reikä alkaa suurenee. Samaten juoksuhousuissa oleva, joka ikävästi on just haarojen kohdalla. Saahan noita uusia.
