Näinpäs vihdoin kengurun!
Sitä luulisi että kun tulee Australiaan että niitä näkee jo lentokoneen ikkunasta suurena mattona menemässä horisonttiin, tai että ainakin kun pääsee terminaaliin niin joutuu tappelemaan niitä vastaan matkatavaroistaan. Vaan ei, pienet tutkimukset kertoivat että jos niitä haluaa nähdä luonnossa pitää lähteä autolla kahden tunnin päähän Sydneystä. Teinpä siis sen mitä jokainen itseäänkunnioittava luonnonystävä ja menin katsomaan niitä kaltereiden taakse, Sydneyn eläintarhaan eli Taronga Zoohon:
http://taronga.org.au/taronga-zoo
Paikka on hienosti vastakkaisella rannalla Oopperatalosta. Kaupungin normaaliin malliin pääsylippu oli aika tyyris, 44 dollaria, kun noin 120:lla olisi saanut vuosilipun. Hyvä sinänsä ettei tullut otettua vaikka harkinnassa olikin, kun tosiasia on että paikka oli aika pieni.
Ehkä noin Korkeasaaren kokonainen, jos sitäkään. Ei kestänyt kauaa käydä mesta kutakuinkin lävitse. Tietty, olis voinu suunnitella paremmin ja skoutata luentoja joita siellä aina tiettyinä aikoina pideltiin, mutta kun en ollut niitä etukäteen katsonut niin en viitsinyt ruveta odottelemaan. Mukava siellä oli kuitenkin käyskennellä hyvässä kelissä, ja nähdä eläimiä, mutta vähän enemmän nähtävää olisi voinut olla.
Toisaalta, tämä tarkoittaa että ehkä eläimet ovat luonnollisissa elinympäristöissään kun niitä ei ole kaltereitten taakse raahattu. Vaan eipä tätä nyt ole eläintarhan toimesta ajateltu. Ja tiedä sitten kuinka hyvin eläintarhat eläimiä toiminnallaan suojelevat, onko niiden vaikutus positiivinen vai negatiivinen. Luulisi että positiviinen kun ihmisten tietoisuus lisääntyy, ja onhan se hyvä edes pienissä määrin pitää kantoja yllä luonnottomasti jos niin kävisi ettei ne luonnonvoimaisina mitenkään pärjää. Tiedä sitten kuinka kovaa bisnestä tuo touhu on, ja kuinka markkinointipuhetta se että suojelevat eläinten alkuperäisiä elinympäristöjä etcetera.
Yhtä kaikki, kenguru on nyt nähty. Kolmea erilaista, puukenguru, punakenguru ja jättiläiskenguru. Kaikkihan ne vaan lokoilivat elottomina, niinkuin muutkin eläimet päiväsaikaan auringossa.
Ainoata vipellystä harjoittivat simanssit, jotka nekään nyt eivät kovin lujaan mateluun ryhtyneet, sekä gorilla joka mutusteli lehtiä kivasti ihan muoviseinän takana. Ja sitten vesiosastolta jossain showssa hylje, jota kouluttaja pisti juoksemaan ja hyppimään ympäri esitysaluetta. Tuli kyllä jotenkin ärtynyt olo moisesta, tietty kun juuri katsellut Blackfishinkin, mutta kyllä muutenkin moinen eläinten naruttaminen täyteen viihdekäyttöön ottaa aivoon. Juontokin oli vedetty tyypilliseen pinnalliseen, lapsia kosiskelevaan disneyosastoon, eikä mitenkään kummemin opetukselliseen ja sivistävään formaattiin.
Tuli jolkkailtua ehkä noin kolme viiva neljä tuntia tarhassa, kunnes totesin että on saatava sapuskaa ja lähdin poijes. Tapahtuipa toinenkin asia ensimmäistä kertaa tällä Australian visiitillä, eli poistuin tarhasta lautalla. Se oli ensimmäinen kerta kun olin vesihärvelin kyydissä täällä. Kiva nähdä keskustan seutua siitä näkövinkkelistä. Offpeak-hinnalla ei ollut edes niin kallis kuin kuvittelin, viisi dollaria.
 |
| Punakengu! Kohtaha se hyökkähä! |
Sitä luulisi että kun tulee Australiaan että niitä näkee jo lentokoneen ikkunasta suurena mattona menemässä horisonttiin, tai että ainakin kun pääsee terminaaliin niin joutuu tappelemaan niitä vastaan matkatavaroistaan. Vaan ei, pienet tutkimukset kertoivat että jos niitä haluaa nähdä luonnossa pitää lähteä autolla kahden tunnin päähän Sydneystä. Teinpä siis sen mitä jokainen itseäänkunnioittava luonnonystävä ja menin katsomaan niitä kaltereiden taakse, Sydneyn eläintarhaan eli Taronga Zoohon:
http://taronga.org.au/taronga-zoo
Paikka on hienosti vastakkaisella rannalla Oopperatalosta. Kaupungin normaaliin malliin pääsylippu oli aika tyyris, 44 dollaria, kun noin 120:lla olisi saanut vuosilipun. Hyvä sinänsä ettei tullut otettua vaikka harkinnassa olikin, kun tosiasia on että paikka oli aika pieni.
 |
| Mestan kartta. Pakko tunnustaa etten alueen pienuudesta huolimatta ihan kaikkia kohteita läpi käynyt. Hyi häpiä! |
Ehkä noin Korkeasaaren kokonainen, jos sitäkään. Ei kestänyt kauaa käydä mesta kutakuinkin lävitse. Tietty, olis voinu suunnitella paremmin ja skoutata luentoja joita siellä aina tiettyinä aikoina pideltiin, mutta kun en ollut niitä etukäteen katsonut niin en viitsinyt ruveta odottelemaan. Mukava siellä oli kuitenkin käyskennellä hyvässä kelissä, ja nähdä eläimiä, mutta vähän enemmän nähtävää olisi voinut olla.
 |
| Matelijaosasto oli hyvin esillä, luonnollisesti. Komodon varaani kaikessa staattisuudessaan oli ylväs näky. |
Toisaalta, tämä tarkoittaa että ehkä eläimet ovat luonnollisissa elinympäristöissään kun niitä ei ole kaltereitten taakse raahattu. Vaan eipä tätä nyt ole eläintarhan toimesta ajateltu. Ja tiedä sitten kuinka hyvin eläintarhat eläimiä toiminnallaan suojelevat, onko niiden vaikutus positiivinen vai negatiivinen. Luulisi että positiviinen kun ihmisten tietoisuus lisääntyy, ja onhan se hyvä edes pienissä määrin pitää kantoja yllä luonnottomasti jos niin kävisi ettei ne luonnonvoimaisina mitenkään pärjää. Tiedä sitten kuinka kovaa bisnestä tuo touhu on, ja kuinka markkinointipuhetta se että suojelevat eläinten alkuperäisiä elinympäristöjä etcetera.
Yhtä kaikki, kenguru on nyt nähty. Kolmea erilaista, puukenguru, punakenguru ja jättiläiskenguru. Kaikkihan ne vaan lokoilivat elottomina, niinkuin muutkin eläimet päiväsaikaan auringossa.
 |
| Homman nimi. Mitäpä sitä muuta. |
Ainoata vipellystä harjoittivat simanssit, jotka nekään nyt eivät kovin lujaan mateluun ryhtyneet, sekä gorilla joka mutusteli lehtiä kivasti ihan muoviseinän takana. Ja sitten vesiosastolta jossain showssa hylje, jota kouluttaja pisti juoksemaan ja hyppimään ympäri esitysaluetta. Tuli kyllä jotenkin ärtynyt olo moisesta, tietty kun juuri katsellut Blackfishinkin, mutta kyllä muutenkin moinen eläinten naruttaminen täyteen viihdekäyttöön ottaa aivoon. Juontokin oli vedetty tyypilliseen pinnalliseen, lapsia kosiskelevaan disneyosastoon, eikä mitenkään kummemin opetukselliseen ja sivistävään formaattiin.
Tuli jolkkailtua ehkä noin kolme viiva neljä tuntia tarhassa, kunnes totesin että on saatava sapuskaa ja lähdin poijes. Tapahtuipa toinenkin asia ensimmäistä kertaa tällä Australian visiitillä, eli poistuin tarhasta lautalla. Se oli ensimmäinen kerta kun olin vesihärvelin kyydissä täällä. Kiva nähdä keskustan seutua siitä näkövinkkelistä. Offpeak-hinnalla ei ollut edes niin kallis kuin kuvittelin, viisi dollaria.
 |
| Näkymää vastarannalle. Pitäiskö anoa eläintarhan asukkaaksi? Mikäköhä olis vuokra leijonahäkissä? |
No comments:
Post a Comment