2014.01.06 - matkan alku

Olen matkalla Australiaan. Kulutan takapuoltani oikein urakalla Shanghain lentokentällä. Ei mikään kaikken mukavin tai selkein olotila. Aika pyyhältää aika käsittämättömän nopeasti eteenpäin, ei sitä oikein hiffaa vaikka samaa mantraa on ihmiskunta mutissut itsekseen varmaan vuosimiljoonat.

Tuli takas Suomeen 14.12.2013 lauantaina, eli vähän päälle kolme viikkoa tuli hengattua joulupyhiä ja puuhailtua sitä mitä siinä nyt ehti. Nyt sitten takas ulkomaille. Vois sanoa että aika kiertolaiselämää tässä vietetään, tiedä sitten onko hyvässä vai pahassa. 

Suomi viuhahti ohitse nyt hetkessä. Tuli tavattua paljon kavereita, siitä enimmäkseen johtui ettei ajankulumista juuri huomannut. Jokapäivä oli miltei joku häppeningi kautta meno. Sen seurauksena jäi kyllä miettelöt elämän syvyyksistä ja suunnista kautta duunin teko ja valmistelu seuraaviin haasteisiin kautta ylipäätään elämän kokonaisvaltainen suunnittelu ikävän vähiin. Oikeastaan jäivät kokonaan paitsioon. Pakolliset matkavalmistelut tälle Australialle tietysti tuli tehtyä, ei sitä muuten nyt täällä Shanghain lentokentällä istuisi paikallista aikaa kello yhdeksän aamulla. 

Sinänsä rankka matka tän pitäis olla, ainakin perseenrevitysmielessä, mutta jotenkin tuntuu ettei tämä nyt kuitenkaan niin mahoton ole. 31 tuntia, palttiarallaa 9 Helsingistä Shanghaihin, kentällä 11 tuntia, ja vielä kymmenen Sydneyhyn. Toistaseks ei mitään ongelmia, mutta katotaan mitä checkin ja tavaroiden lievä ylipaino saa aikaan täällä. Ja tietty loppupäästä matkaa noi tunnit alkaa eniten painaa. Aika minimeille mennään kun tarkotuksena on kuitenkin suht pitkäksi aikaa muuttaa elämä toiseen paikkaan, sillä messissä on yksi matkalaukku ja reppu. Matkalaukulla painoa 24 kiloa ja repulla about 7. AirChinalla oli rajat tavaroille 23:ssa ja 5:ssa, mutta suunnitelma on sulloa valitustilanteissa takin taskuihin repusta painoa.

Aneemista ettei vieläkään ole avointa toimivaa wifiä lentokentillä. Kun sen piti olla suurinpiirtein lentokoneissakin jo tätä nykyä (kai, jos mediaa on uskominen). Mutta edelleen kaikki samat maneerit kaikkien laitteiden kiinnisulkemisilla sun muilla. Lento oli aika helppo ja meni nopeasti. Tarjottiin kaksi ateriaa, päivällinen ja aamiainen, perushöttöä mutta sainpa vielä kasvisvaihtoehdotkin vaikken ollut varannut. Ei pystynyt tätä tekemään supersaverin kautta, ellei olis maksanut lisää, tosin en nyt erikseen kokeillut mutta eipä tarjottu vaihtoehtoa prosessissa missään vaiheessa. Hönöä meininkiä. Tiedä sitten olisiko tullut ees kalliimmaksi jos olis ottanut vaan saman lennon finskiltä tänne ja siitä connectin. 

Lennolla tuli katottua kaksi leffaa. Jackie Robinsonista kertova 42 oli aika vaisu. Tarinassa ei ollut mitään jännää tai suureellista, eikä sitä oltu muutenkaan kerrottu kovin kiintoisasti. Liekö sitten lähdemateriaalissakaan mitään kummempaa. Toinen leffa oli ilmeisesti islantilainen, vaiko ruotsalainen, Home, joka oli symppis ja paljon parempi. Diggailin siitä. Tuon päälle vielä lyhkäisesti katsoin Great Barrier Reefistä googlen seaview-proggisohjelmaa, sekä extreme vesiurheiluklippiä. Aikasta dorkaa ettei finskin lennollakaan ole kuin aniharvassa leffassa suomenkieliset tekstit, en muistanut että näin olis ollu. Ja missään sarjassa ei ollu ollenkaan, jonka lisäksi miltei kaikista sarjista oli vain viimeisimpiä osia, joten jos olis alusta asti halunnut kattoa niin ei onnannut. 

Nukkumisesta koneessa ei hirveästi tullut mitään, mutta ehkä siinä jonkun tunnin jotain horkkaa sai aikaseksi. Olis pitänyt väsyttää ittensä etukäteen jos olis enempi unta halunnut. En tiedä kannattaako. Jos on valmiiksi väsynyt ja nukkuminen ja lepo ei kuitenkaan onnistu, voi lopputulema olla sitten että pitkät matkat on yhtä tuskaa. Junamatkailussa toi periaate varmasti toimii. Mut tylsä matka oli, ei mitään sosiaalisia interaktioita. Hauskin sattuma lennolla oli kun valveen rajamailta huomasin juuri kun lentoemäntä käveli käytävällä ohitse ja samalla sattui pääsemään ilmoille pieru kun horkasta kontrolli oli niin vähissä.

Shanghain lentokentällä, ylhäältä odotusaulasta katse kohti vip-tiloja.

                     
Kiinalaiset lentokentät vaikuttaa olevan kaikki samasta muotista. Mun hurjalla Hong Kongin ja Shanghain kokemuksella. Tällasia katosmaisia halleja. Ja sama meininki oli kyl Filippiineilläkin, ja ehkä Thaikuissa. Sinänsä selkeätä. 

Jaa-a. Vähän tässä on fiilis ettei boltsi oo ihan hallussa kokonaiskuvion suhteen kun lähtee tässä, voi kai sanoa taas, maailmalle. Tietty, kyl täs kestää aikaa että pääsee alkuun kun lähtee puskee uutta juttua uudessa maassa. Eka etappi tietysti on että pääsee ylipäätään määränpäähän. Toinen sitten että sais jollain tasolla estabilisoitua kämpän ja duunin. Olis vaan niin paljon helpompaa jos olis sosiaalista kuviota messissä eikä ihan yksinänsä tarttis puskea. Vaan jos miettii että miltä tuntuis lähtee rakentaa juttua, elikkäs duunia ja muuta kuviota, nyt Suomessakaan niin eipä tuo olis sen hehkeempää, tarkoitus on kuitenkin pidemmän aikaa ollut katsoa mitä maailmalla on tarjota olemisen suhteen jos hengaa enempi aikaa kuin vain loman ajan. Ja Suomes olis vielä varmaan distraktioalttiimpi, kun tekemiset, ei välttämättä edes niin halutut, olis rutinoituneet ja tarjolla. Nyt ehkä joutuu hyvällä tapaa tsekkailee että mitä kaikkea haluaakaan oikeasti tehdä ja järkkäilee niitä sitten tuoreelta pohjalta. Huhaa, elämänhallinnan peruskursii osa äx, tarjoajana Australian manner!

Vieläkään ei oo järkeistänyt kyl matkustusta ja toimintamalleja sen suhteen. Tuli mieleen taas helsinkivantaalla että jos esim. luottokortti hukkuis niin olis ihan kusessa kun mistään ei sais rahaa. Järkevin vaihtoehto olis kyl että olis kaksi luottokorttia joista toinen on jossain jemmassa. Tää pitää nyt hoitaa ensi tilassa sitä kautta että kun Ausseissa ottaa pankkitilin. Mut olis tää jo pitänyt hoitaa aikasemmin. Toinen on että jos puhelin tai  passi katois. Pitäis olla selvillä että miten ja mihin ottaa yhteyttä, minimissään konsulaattien puhelinnumerot ja fraasit että kysyy paikallisilta (jos muu kuin englanti) että voiko lainaa puhelinta tee-äm-äs. Toistaseks ei oo käyny mitään mutta nää ei oo aikaavieviä juttuja eikä vaikeita, mikäli joskus jotain tapahtuu niin ilman tällasta tietoutta kautta valmistautumista voi olla jopa leikin loppu.

Tässä kyl nyt mitä todennäköisemmin katkee 20 viikon putki yli 50km lenkkeilyssä. Jos olis eilen käynyt niin olis ollu kova, mut toisaalta kun valmistautuminen pakkaamisineen oli sen verta sluimua niin ei se olis ollu enää loppumetreillä järkevää. Mahdollisuus toki tähän on mut vaatis tuntemattomilla poluilla aika venymistä. No, katotaan. Kolme kertaa kymppi olis ainakin hyvä heittää.