Australia tai Sydney tai oikeammin sen keskustan seutu ei tunnu ihan parhaalta paikalta lenkkeilyyn. Luonnollisestikin keskustan alueella on liikaa liikennettä ja pysähtelyjä jotta sais sujuvaa juoksua aikaseks, ja muutenkin väenpaljous ja vilinä ei oo omiaan lisäämään juoksufiilistä. Kun menee kauemmaksi keskustasta niin tilanne ei hirveästi parane. Täällä pohjoispuolella missä asustelen on paljon mäkiä, ylös ja alas mennään jatkuvalla syötöllä ilman tasasia pätkiä, sekä kimuranttia tietä muutenkin. Ei ollenkaan hiekka tai pehmytpohjaisia polkuja, eikä rantaa pitkin oikein mene mitään teitä. Muutenkin kun täällä autoilija on kuningas, ja kävelitiet suht kapeita, on kyllä tempo lenkeistä ihan kateissa. Ainaki vaihtelua edellisiin setteihin. Mut vaikeelta tuntuu näin alkuun ja keskituntivauhti on tippunu joulukuulta noin 1.5 km/h.
Johtuu tietysti myös siitä että täällä on niin pirun kuuma. Jos menee päivällä lönköttelee niin siinähän läkähtyy, luonnollisesti. Aamulla heti ylösnoustessa on tietysti paras aika myös siinä mielessä ettei oo liikennettä. Nyt suurimmalta osin on saanut lähdettyä siinä vähän ennen kuutta mutta tällä viikolla on ollu hiukan motivaation kanssa vaikeuksia. Se timanttisen tavoitteen puuttuminen hommasta saa aikaan tätä, no question about it. Pitäis naulata joku häppeningi kalenteriin niin ei lusmuais.
Lahden eteläpuolella on kyllä juoksun kannalta paljon parempi skene, kun siellä voi vetästä oopperatalolta alkaen rantsua pitkin. Tosin joutuu tulee samaa reittiä takas ja trafiikki ihmisten suhteen on suht kova, mutta autoliikenteen pystyy miltei välttää. Urbaanit näkymät ihan ookoo eikä tartte pysähdellä, tosin kyl mä enemmän luonnossa jolkkaamisesta diggaan. Teinpa torstaina ekaa kertaa sen että otin kamat töihin mukaan ja lähdin lounastauolla lenkille. Vahingossa tuli juostua 15 km kun ei viittinyt tuijottaa navigaattoria, ja lounastauko venähti kahteen tuntiin venyttelyineen ja suihkuineen. Duunissa on kyllä surkeat fasiliteetit tätä ajatellen, yksi kämänen suihku samassa tilassa missä on yks pytty joka on kovassa käytössä. Eikä mitään tiloja kuivattaa tai säilyttää kamoja. Pitää silti ottaa tavaksi vetää vastaava setti ainakin kerta viikkoon. Nyt oli vielä hyvä sää kun ei täysiä paahtanut, mutta yleisesti ottaen on varmaan liian kuuma että viittis kaikkia lenkkejä tohon aikaan vetää. Täytyy kyllä vielä tutkia se että olisko järkeä vetää työmatkat lenkeillä. Siinä kyllä säästäis niin hyvin aikaa.
Mäkijuokseminen on kyllä rankkaa. Eilen kun tuli skoutattua hieman uutta reittiä tuli mentyä asuinalueelle missä oli eka kova lasku ja sitte lopussa järkkyä nousua portaineen ja mäkineen. Pisti kyllä puuskuttamaan ja toteamaan että tollanen vaihtuvaa rasitusta vaativa kunto on aika mitätön. Ehkä sitä jaksaa tasasta puksutusta hyvin mut avot jos pitäis muutta tempoa. Näinhän ne fysiikan laitkin sanoo, muutos vie puhtia.
Taidanpa kyl nyt jättää viikkokilsa tavotteet vain 40 kilsaan, aikasemman 50 sijasta. Ja korvata tota määrää hiukan laadulla. Ja muulla sportilla. Ei toi juokseminen kuitenkaan niin hauskaa oo, vaikka kyl siitä tulee mahtifiilis kun saa alotettua päivän hyväl lenkil. Ja vastaavasti jos jää väliin niin tulee kyllä morkkista.
 |
| Toistaseks peruslenkiks muodostunu setti täällä pohjoisrannalla. Ylimmän ja alimman kohdan ero on 72 m, ylöspäin mentiin 195 m, alas 199 m. |
Johtuu tietysti myös siitä että täällä on niin pirun kuuma. Jos menee päivällä lönköttelee niin siinähän läkähtyy, luonnollisesti. Aamulla heti ylösnoustessa on tietysti paras aika myös siinä mielessä ettei oo liikennettä. Nyt suurimmalta osin on saanut lähdettyä siinä vähän ennen kuutta mutta tällä viikolla on ollu hiukan motivaation kanssa vaikeuksia. Se timanttisen tavoitteen puuttuminen hommasta saa aikaan tätä, no question about it. Pitäis naulata joku häppeningi kalenteriin niin ei lusmuais.
Lahden eteläpuolella on kyllä juoksun kannalta paljon parempi skene, kun siellä voi vetästä oopperatalolta alkaen rantsua pitkin. Tosin joutuu tulee samaa reittiä takas ja trafiikki ihmisten suhteen on suht kova, mutta autoliikenteen pystyy miltei välttää. Urbaanit näkymät ihan ookoo eikä tartte pysähdellä, tosin kyl mä enemmän luonnossa jolkkaamisesta diggaan. Teinpa torstaina ekaa kertaa sen että otin kamat töihin mukaan ja lähdin lounastauolla lenkille. Vahingossa tuli juostua 15 km kun ei viittinyt tuijottaa navigaattoria, ja lounastauko venähti kahteen tuntiin venyttelyineen ja suihkuineen. Duunissa on kyllä surkeat fasiliteetit tätä ajatellen, yksi kämänen suihku samassa tilassa missä on yks pytty joka on kovassa käytössä. Eikä mitään tiloja kuivattaa tai säilyttää kamoja. Pitää silti ottaa tavaksi vetää vastaava setti ainakin kerta viikkoon. Nyt oli vielä hyvä sää kun ei täysiä paahtanut, mutta yleisesti ottaen on varmaan liian kuuma että viittis kaikkia lenkkejä tohon aikaan vetää. Täytyy kyllä vielä tutkia se että olisko järkeä vetää työmatkat lenkeillä. Siinä kyllä säästäis niin hyvin aikaa.
 |
| Toistaiseksi pisin lenkki Sydneyssä, vähän päälle 16 km. Tästä vois ottaa kerran viikon duunipäivän jakajan, hiukan mukaillen. |
Mäkijuokseminen on kyllä rankkaa. Eilen kun tuli skoutattua hieman uutta reittiä tuli mentyä asuinalueelle missä oli eka kova lasku ja sitte lopussa järkkyä nousua portaineen ja mäkineen. Pisti kyllä puuskuttamaan ja toteamaan että tollanen vaihtuvaa rasitusta vaativa kunto on aika mitätön. Ehkä sitä jaksaa tasasta puksutusta hyvin mut avot jos pitäis muutta tempoa. Näinhän ne fysiikan laitkin sanoo, muutos vie puhtia.
Taidanpa kyl nyt jättää viikkokilsa tavotteet vain 40 kilsaan, aikasemman 50 sijasta. Ja korvata tota määrää hiukan laadulla. Ja muulla sportilla. Ei toi juokseminen kuitenkaan niin hauskaa oo, vaikka kyl siitä tulee mahtifiilis kun saa alotettua päivän hyväl lenkil. Ja vastaavasti jos jää väliin niin tulee kyllä morkkista.
No comments:
Post a Comment