2014.03.02 - sotaratsun selässä

Vihdoin viimein, 7 viikon jälkeen Australiaan saapumisesta, sain hommattua pyörän. Aika tuskastuttavan pitkä aika ilman moista menopeliä näin jälkikäteen ajatellen. Nyt kun se on alla, niin ihmettelee kyllä kuinka sitä viitsi noin pitkän aikaa olla pyörimättä ympäri. Tietysti kun kaikki on uutta niin helposti pystyy unohtamaan moisen detskun. Mut nyt kyl tuntuu että olispa ollu tännekin adjustoituminen helpompaa jos olis vaikka tokalla viikolla hoitanu homman.

Tuli hankittua menopeli gumtreestä käytettynä. Vastailin noin kymmeniseen ilmoitukseen kiinnostuksestani, mutta aika nihkeesti tuli vastauksia takas. Liekö sitten kun puolissa caseista koitin tinkaa hintaa heti alaspäin. Kuuleman mukaan Sydneyssä on vaikea saada käytettyä pyörää. On niin paljon halukasta jengiä ja läpimatkaaja että kysyntä on kova. Ja muutenkin jengi tsygää täällä paljon. Näin sanotaan ainakin. Musta näyttää että kohtuullisesti muttei mitenkään överisti. 

Kyl mun pyörä tänki menopelin voittaa! Ja jäi viivalleki, ku autoliikenne ei o täs(säkään) stadis sujuvaa.

Käytettynäkin kunnon pyörät oli listattu tonniin tai yli, ja hyvää pyörää uutena nyt ei viittinyt ostaa. Olis maksanut sen tonnista kahteen. Nyt sitten löyty 2000-luvun alun riisuttu maastopyörä, hyvä runko ja ookoo osat ilman mitään lisätauhkaa. Myyjänä alan harrastaja, maastotsygäilijä, niin pysty ostaa suht huoletta kun näki ja tiesi että pyörä hyvässä kunnossa ja laadukas. Iso miinus pienestä koosta, snadi 26-tuumanen jossa vain lyhyt satulatanko. Mutta koska pyörä oli saatava, ostin sen hinnalla 300 dolsua ja hyvä näin. Heti ostamisen jälkeen kyllä epäillytti että olis ollu parempi ostaa semmonen joka on ajokelpoinen heti, ettei tarvi säätää. Satula oli niin alhaalla että ajaa piti polvet suussa. Mut näin se on, kun tekee jotain niin sen päälle säätäminen luonnistuu helpommin ja varmemmin, jos panttaa minkä tahansa homman alottamista niin helposti viikot vyörii ilman että tekee yhtään mitään.

Mikä-lie-silta syvämmällä Parramatta Riveriä. Olipas vaikea löytää kevyen liikenteen väylää yli mutta kun gepsi ei kerro niin kysyvä löytää!

Ja säästipä heti keskiviikosta alkaen sitten junalipun hintaa. Eka reissu pyörällä alko siinäki mielessä hyvin että saman tien oli pystyssä poliisin tehovalvonta ja Harbour bridgen kohdalla joutu ratsiaan ja puhutteluun. Eihän mulla kypärää vielä ollut ja niinhän se on että sen laki vaatii. Ei saanut sentään sakkoja, tyhmä ulkkari - kortti pelattu ekan kerran. Ja sitten citystä kalliilla Spessun pyöräilykypärä.

Kun olin tuskaillut 3 duunimatkaa ihan liian snadilla pyörällä, niin sitten seuraavana lauantaina maaliskuun ekana päivänä käväsin hoitamassa pyörän parempaan kuosiin. Kyl se vähä vitutti kun kaikki ajo ohi kun ei vaan pienellä pyörällä pysty ajaa kummosta vauhtia. Ensimmäinen pyöräliike, vaikkakin netissä näytti hyvältä, oli aika kälynen. Bränikät merkit, mutta vähän varaosia ja tylyä henkilökuntaa. Näin se tuppaa olee että jos kama on elitistä, niin sitten käytöskin on sitä. Sama ilmiö havaittu monen muun tuotteen ja tavaran kohdalla. Ei ilmeisesti sitten oo asiakkaista pulaa. Ei tatvi toistn mennä (http://www.bikebug.com/). Toinen olikin sitten parempi, paljon varaosaa, halvemmat hinnat, ja rennompi meno. Sieltä tarttu mukaan uus satulaputki, valot, pumppu, juomapullo ja Garminille teline. http://99bikes.com.au/. Kolmen sadan pyörä muuttu kypärä mukaanluettuna viidensadan pyöräksi.

Reitti. Tuntu kyl pidemmältä, ehkä johtuen snadista pyörästä jolla matkavauhti ei mahottomaks kiihdy plus vajaavaisesta tankkauksesta. Ja tietty tietosesta lepposesta vauhdista, eihän sitä muuten mitään näe.

Ja vihdoin sitten sunnuntaina pääsi pyöräretkelle! Ah, vapaus. Ei tartte olla bussin tai junan orjana sen suhteen että millon lähtee ja tarkalleen ottaen mihin suuntaan. Ihan eri fiilis. Oikeesti tuli semmonen olo että jokin palanen loksahti paikalleen, että on kokonaisempi taas, ja että Australia kuuluu enemmän mun maailmaan. Jos jotkut kokee että auto on ruumiin jatko, niin kyl täs tapauksessa pyörä on sitä mulle. 

Parramatta Riverin pohjoispuolta, kyllähän tuolla rannalla kelpaisi asua.

Kelikin oli lähtiessä oikein hyvä. Puolipilvinen, lämmin. Maasto on kyllä todella mäkistä. Tuntuu hurjalta ajaa tolla tsygällä joka on kuitenkin liian pieni, ohuilla nakeilla ja v-jarruilla, yli 50 kilsaa tunnissa mäkeä alas, joka ei oo kuitenkaan ihan suora ja autot suhaa ohitte vähän holtittoman olosesti, ja kun vieläkin koko ajan joutuu miettimään vasemmanpuoleista liikennettä ja sitä että miten kaikki toimii vieraassa liikennekulttuurissa. Ja sitten tietty pitää hetkessä polkea samanlainen nousu. Mut eipä tuo harmita, kuntoa vaan lisää, ja uudentyyppistä kokemusta.

Pyöräilylenkki ei ollu kovin pitkä, eikä supermielenkiintonen, mutta oli kiva nähdä uutta seutua. Vajaa kolmisenkymmentä kilsaa, ja Sydneyn halkovaa Parramatta Riveriä nuollen. Pakko kyllä todeta että hulppeita lukaaleja ja alueita tuon varrella, jos olis  miljoonat tilillä niin tuonne vaan asumaan. Ei ehkä oo ihan sisäistänyt sitä kuinka makeita mestoja täälläkin on, sillä tavalla että näkymät kaupunkiin ja kaikki lähellä, mutta kuitenkin sitten miltei trooppista ilmastoa ja lämpöä ja luontoakin lähellä. Pitäis mennä enemmän viettää aikaa rannoille ja ulos, lueskelemaan ja pelailemaankin moisille alueille eikä esimerkiksi hoitaa tuota aktiviteerausta sisätiloissa. Kun kerta ei ole pakko. Ei ulkona ole kylmä illallakaan. 

Sade jo miltei päällä, mutta tekipä satama-alueesta ja tehdashalleista mielenkiintosen näkösiä.

Tännepäin Sydneytä ei tartte monasti eksyä, tehdashallia ja Tattarisuon-tapasta aluetta. Toisaalta onhan näis oma viehätyksensä, mutta liikennettä liikaa kyl.

Puolivälissä matkaa alko satamaan, aika sopivasti kun oli jo kääntynyt kotia kohti. Siinä sitten valotkin pisti testiin että näkyy liikenteessä paremmin. Täällä monella on tapana pitää valoja päälle vilkkumassa ihan merkinantomielessä keskellä päivääkin. Mikä on kyllä ihan järkevää liikenteen seassa. Pitäis varmaan itekin ruveta tekee. Tietty siinä kyl sitten valot kuluu nopeasti, nytkun tuli ostettua tollaset akulliset joihin ei akkua voi vaihtaa.

Matkan loppuosa meni torstain pitkän lenkin seutuja, Darling Harbourin kautta joka on ihan Cityn kupeessa. Ehkä tuolta löytyvässä merimuseossakin jossain välissä voisi käydä.

Note to myself. Kun saapuu vähänkää pidemmäks aikaa mihin tahansa mestaan niin pitää hankkia pyörä jatkossa välittömästi. Avaa uutta paikkaa ihan toisella tavalla. Oikeestaan jos menee lomallekin johonkin missä on ees välttäviä teitä, kaheks viikoks, niin sieltäkin pitää jatkossa varmistaa kakspyöränen lihasmoottoriaparaatti.

2014.02.23 - kenguru!

Näinpäs vihdoin kengurun! 

Punakengu! Kohtaha se hyökkähä!

Sitä luulisi että kun tulee Australiaan että niitä näkee jo lentokoneen ikkunasta suurena mattona menemässä horisonttiin, tai että ainakin kun pääsee terminaaliin niin joutuu tappelemaan niitä vastaan matkatavaroistaan. Vaan ei, pienet tutkimukset kertoivat että jos niitä haluaa nähdä luonnossa pitää lähteä autolla kahden tunnin päähän Sydneystä. Teinpä siis sen mitä jokainen itseäänkunnioittava luonnonystävä ja menin katsomaan niitä kaltereiden taakse, Sydneyn eläintarhaan eli Taronga Zoohon:

http://taronga.org.au/taronga-zoo

Paikka on hienosti vastakkaisella rannalla Oopperatalosta. Kaupungin normaaliin malliin pääsylippu oli aika tyyris, 44 dollaria, kun noin 120:lla olisi saanut vuosilipun. Hyvä sinänsä ettei tullut otettua vaikka harkinnassa olikin, kun tosiasia on että paikka oli aika pieni. 

Mestan kartta. Pakko tunnustaa etten alueen pienuudesta huolimatta ihan kaikkia kohteita läpi käynyt. Hyi häpiä!

Ehkä noin Korkeasaaren kokonainen, jos sitäkään. Ei kestänyt kauaa käydä mesta kutakuinkin lävitse. Tietty, olis voinu suunnitella paremmin ja skoutata luentoja joita siellä aina tiettyinä aikoina pideltiin, mutta kun en ollut niitä etukäteen katsonut niin en viitsinyt ruveta odottelemaan. Mukava siellä oli kuitenkin käyskennellä hyvässä kelissä, ja nähdä eläimiä, mutta vähän enemmän nähtävää olisi voinut olla. 

Matelijaosasto oli hyvin esillä, luonnollisesti. Komodon varaani kaikessa staattisuudessaan oli ylväs näky.

Toisaalta, tämä tarkoittaa että ehkä eläimet ovat luonnollisissa elinympäristöissään kun niitä ei ole kaltereitten taakse raahattu. Vaan eipä tätä nyt ole eläintarhan toimesta ajateltu. Ja tiedä sitten kuinka hyvin eläintarhat eläimiä toiminnallaan suojelevat, onko niiden vaikutus positiivinen vai negatiivinen. Luulisi että positiviinen kun ihmisten tietoisuus lisääntyy, ja onhan se hyvä edes pienissä määrin pitää kantoja yllä luonnottomasti jos niin kävisi ettei ne luonnonvoimaisina mitenkään pärjää. Tiedä sitten kuinka kovaa bisnestä tuo touhu on, ja kuinka markkinointipuhetta se että suojelevat eläinten alkuperäisiä elinympäristöjä etcetera.

Yhtä kaikki, kenguru on nyt nähty. Kolmea erilaista, puukenguru, punakenguru ja jättiläiskenguru. Kaikkihan ne vaan lokoilivat elottomina, niinkuin muutkin eläimet päiväsaikaan auringossa. 

Homman nimi. Mitäpä sitä muuta.

Ainoata vipellystä harjoittivat simanssit, jotka nekään nyt eivät kovin lujaan mateluun ryhtyneet, sekä gorilla joka mutusteli lehtiä kivasti ihan muoviseinän takana. Ja sitten vesiosastolta jossain showssa hylje, jota kouluttaja pisti juoksemaan ja hyppimään ympäri esitysaluetta. Tuli kyllä jotenkin ärtynyt olo moisesta, tietty kun juuri katsellut Blackfishinkin, mutta kyllä muutenkin moinen eläinten naruttaminen täyteen viihdekäyttöön ottaa aivoon. Juontokin oli vedetty tyypilliseen pinnalliseen, lapsia kosiskelevaan disneyosastoon, eikä mitenkään kummemin opetukselliseen ja sivistävään formaattiin.

Tuli jolkkailtua ehkä noin kolme viiva neljä tuntia tarhassa, kunnes totesin että on saatava sapuskaa ja lähdin poijes. Tapahtuipa toinenkin asia ensimmäistä kertaa tällä Australian visiitillä, eli poistuin tarhasta lautalla. Se oli ensimmäinen kerta kun olin vesihärvelin kyydissä täällä. Kiva nähdä keskustan seutua siitä näkövinkkelistä. Offpeak-hinnalla ei ollut edes niin kallis kuin kuvittelin, viisi dollaria.

Näkymää vastarannalle. Pitäiskö anoa eläintarhan asukkaaksi? Mikäköhä olis vuokra leijonahäkissä?

2014.02.01 - blue mountains

Vihdoin 24 päivää sen jälkeen kun saavuin Sydneyhyn sain aikaiseksi käydä kaupungin ulkopuolella. Ei ehkä ihan se tahti mitä ajatteli etukäteen, mutta yhtä kaikki. Aatoksissa tais olla että suurinpiirtein joka viikonloppu pitäisi tutkia sellaisella otteella Australian ihmeellistä mannerta ettei vahingossakaan pääsisi jämähtämään yhteen paikkaan. Mutta luonnollisesti nyt on joutunut hoitelemaan käytännön asioita aikalailla ja muutenkin sitten pakerruksen lomassa rentoutumaan uudessa paikassa. Vaikka sinänsä polte on juttuja nähdäkin niin enpä mä nyt tosiaan ole pahimmasta päästä aadeehoodeita ja siten jos liikaa sykkii niin menee liian hektiseksi. Ei sovi kyllä mun luonnolle. Että ehkä tää vähän päälle kolme viikkoa moisen suursaavutuksen aikaansaamiseksi on ihan jees eikä siitä liian suurta perunaa pitä pattiinsa ottaa.

Junassa on hauska matkustaa. Hauskempaa kuin autossa. Tosin kun ulkona on niin lämmin niin junan ilmastointi tuntuu jopa kylmältä.

Okein, kaupungin ulkopuolelle. Mihin? Kohteena toimi läheinen Blue Mountais National Park. Hieno paikka ja lähellä Sydneytä. Pitää sijaa yhdelle itäisen Australian kuuluisimmista maamerkeistä, eli Three Sisters - nimiselle kalliomuodostumalle. Nimestä huolimatta mestan korkein kohta on vain piirun alta 1200 metriä, eli taistelee ihan Suomen korkeimman kohdan kanssa joka tais olla Halti jollain 1300 metrillänsä. Eipä Australian korkein vuori, Mount Kosciuszko, ole kuin 2228 m, sanoo wikipedia, että sinänsä ei tääl pääse korkeuksista nauttimaan. Sinänsä hassua että mäkistä kyllä on Sydneyssä, ärsyttävyyksiin asti.

http://en.wikipedia.org/wiki/Blue_Mountains_(New_South_Wales)

Katoomba, 110 km Sydneystä länteen, 8000 asukasta ja sijainti kivasti luonnonpuiston vieressä.

No juh. Jokatapauksessa junamatka Sydneyn keskustasta Katoombaan vei vähän päälle kaksi tuntia. Katoomban junis taas oli noin kahden kilsan päässä Three Sistersistä. Katoomba vaikutti idylliseltä kivalta pikkukyläkaupungilta, mistä löyty kaikki palvelut päätien varrelta mut kuitenkin luonto heti iholla ja muutenki viihtysän olonen. Junikselta pääsi dalsimaan kivasti suhteellisen helpoilla traileille. Helpoille siinä mielessä että ne oli merkitty ja duunattu niin ettei tarvinnut ryteikössä mennä tai miettiä että mites tästä ja tästäkin pääsis eteenpäin. Helppoa ja erätaitoja vaatimatonta etenemistä. Tosin laskut ja nousut alas kalliolta olivat aikamoisia varsinkin kun viikolta oli jäänyt maitohappoja pohkeisiin. Otti ihan kunnonkin päälle 5 tunnin kävely, vaikka keskituntivauhti oli vain jotain 1.5 km/h luokkaa. Lähinnä portaikkojen paljous tuon aiheutti, jopa alasmenoa oli niin paljon että se otti jalkoihin. Tietty tähän vaikutti sekin kun tiesi että sama matka pitää sitten vielä kivuta ylöskin.

Keskellä kuvaa Three Sisters, joka kaukaisuudesta ei näytä niin vaikuttavalta. Tässä ollaan puolivälissä nousua takaisin laaksosta.

En oo kyllä todellakaan mikään kummonen eräjorma. Täytyy hiukan terästäyty luonnossa reippailussa, kun se kerta on kuitenkin korkeella mulla prioriteeteissa ja muutenki pirun mukavaa hommaa. Tälläkin käyskentelyllä kyllä huomas että ei oo ihan huomiokyky kohdillaan kaikessa. Monta hienoa juttua tulee varmasti ohitettua, ei tunnista juuri kasveja eikä osaa kattella eläimistöäkään. Nyt tuolla ei näkynyt kuin muutamia lintuja, joita luonnollisestikaan en tunnistanut. Tietysti nisäkkäät ja muut ötiäiset varmasti tuollakin pääsääntösesti liikkuu öisin, eikä tollasessa ympäristössä varmaankaan hirvittävästi nisäkkäitä ylipäätään ole. Tai mistäs minä sen tietäisin. En ole lukenut alueesta juuri mitään. Sinänsä vähän döllöä mennä näin hatarilla tiedoilla paikkaan, mutta toisaalta tuonne nyt voi mennä ties kuinka monta kertaa uudestaan kun on niin lähellä. Pikku hiljaa, kato, sano Erkki.

Son vesiputous! Ja joku tyyppi sen edessä pilaamassa hyvää kuvaa.

Vähästä se kuitenkin oli kiinni etten olisi mennyt. Tuli nukuttua lauantain kunniaksi kuitenkin tosi myöhään ja herättyä vasta yhdeksän jälkeen. Täällä Australiassa olon aikana on tullu vedettyä unta kaaliin ihan kiitettävästi viikonloppusin. Nukkuu aika hyvin ja sikeästi. Vaikea sanoa mistä johtuu. Suomessa ja Englannissa tätä ennen pärjäs vähäsimmillä unilla ja muutenkin aamuherääminen oli automaatio eikä ollenkaan vaikeata. Täällä nyt tuntuu ettei viittis herätä kelloon, ja viikonloppusin ei oo tarvinnutkaan. Noh, nyt sitten sen seurauksena junaan kohti Katoombaa pääsin vasta puoli yksi. Sitten kun tuli vaellukselta pois, alko tulla jo hämärää. On hauskaa kuinka täällä pimeys tulee hetkessä. Kun huomaa että nyt rupee hämärtää, niin ei kestä kuin 20 minsaa ja on täysin pimeätä. Pitäis päästä kyllä kunnolla pois kaupungista niin että on yötä skutsissa niin pääsis näkee kunnon tähtitaivaan. Se on kyl yks suuri tavota. Pitääpä kyllä tehdä ihan konkreettinen tavotelista mitä kaikkea täällä Australiassa pitää tehdä ja nähdä, ettei vaan sitten joskus huomaa kun täältä on lähtenyt että sitä sun tätä jäi dusaamatta. Hah. Vielä on takaraivossa vahvasti ajatus että ei tänne niin sanotusti lopullisesti jäädä asumaan, mutta mistäs senkään tietää. Kyl tänne mieluummin jää asumaan kuin esmes Englantiin.

Pitemmät käyskentelyt yhtään missään, ei luonnossa eikä stadeissa,  ei kyllä maistu niin mahtavilta ihan omin nokkinensa. Jos ja kun nyt koittaa jatkossa lähteä vetää vähän totisempiakin puskakävelyitä niin pitää kyllä yhyttää moisille retkeille jotain seuraa. Mahtavat maisemat ja jutut vaan tulevat mahtavimmiksi kun on joku jonka kanssa niitä jakaa.

On kyllä käsittämätöntä miten aikojen saatossa ollaan rakenneltu kaikenmoista. Tuollakin luonnonpuistossa kaikki reitit ja portaat, joita todellakin riitti ja oli mitä vaikeimmissa paikoissa, ovat vaatineet aikamoisen väkertämisen. Suurin osa reiteistä oli tehty jo 1800-luvun puolella, mikä entisestään nostaa arvostusta. Suurimmiten siten tehty ilman kummempia koneistoja, käsipelillä. Tyypit jotka ovat niitä lähteneet puljaamaan ovat todella halunneet suurempaankin tietoisuuteen mestojen hienoutta. Ja ainakin tässä tapauksessa kaikki rakennelmat oli tehty hyvällä maulla, eikä niin että esmes jonkin putouksen juurelle oltais tylytetty joku betoninen suora tie. Ja onhan nämä hommat kai pientä joittenkin pyramidien sun muitten rinnalla, mutta toisaalta näitä kyllä arvostaa jollain tavalla enempi. Ei oo orjatyövoimalla rakennettu, kaiketi. Nujaa, olis se tietty hauska vetää vähän hardkorempaakin reittiä ilman mitään reittiapuja, mutta alkajaiseksi tämmönen lällättely on ihan hyvä.

Eräjorma portaikkojen yläpäässä, let the descend begin!

Australiassa on yleisesti kaupat auki 12 asti yöllä, joka päivä. Helpottaa aika paljon asioitten suunnittelua ja tekemistä kun ei tartte jaksottaa mitään ruokaostoksien takia. Diggaan kyl tästä, vaikea olis asennoitua nyt suomimeinkiin että menee kaikki kiinni tiettyyn aikaan. Pikkujuttu sinänsä johon tottuu nopeasti eikä huomaa hetken päästä. Yhtä kaikki. Elämä koostuu pikkujutuista. Mun lenkkareissa oleva reikä alkaa suurenee. Samaten juoksuhousuissa oleva, joka ikävästi on just haarojen kohdalla. Saahan noita uusia.

2014.01.25 - jolkottelusta

Australia tai Sydney tai oikeammin sen keskustan seutu ei tunnu ihan parhaalta paikalta lenkkeilyyn. Luonnollisestikin keskustan alueella on liikaa liikennettä ja pysähtelyjä jotta sais sujuvaa juoksua aikaseks, ja muutenkin väenpaljous ja vilinä ei oo omiaan lisäämään juoksufiilistä. Kun menee kauemmaksi keskustasta niin tilanne ei hirveästi parane. Täällä pohjoispuolella missä asustelen on paljon mäkiä, ylös ja alas mennään jatkuvalla syötöllä ilman tasasia pätkiä, sekä kimuranttia tietä muutenkin. Ei ollenkaan hiekka tai pehmytpohjaisia polkuja, eikä rantaa pitkin oikein mene mitään teitä. Muutenkin kun täällä autoilija on kuningas, ja kävelitiet suht kapeita, on kyllä tempo lenkeistä ihan kateissa. Ainaki vaihtelua edellisiin setteihin. Mut vaikeelta tuntuu näin alkuun ja keskituntivauhti on tippunu joulukuulta noin 1.5 km/h.

Toistaseks peruslenkiks muodostunu setti täällä pohjoisrannalla. Ylimmän ja alimman kohdan ero on 72 m, ylöspäin mentiin 195 m, alas 199 m.

Johtuu tietysti myös siitä että täällä on niin pirun kuuma. Jos menee päivällä lönköttelee niin siinähän läkähtyy, luonnollisesti. Aamulla heti ylösnoustessa on tietysti paras aika myös siinä mielessä ettei oo liikennettä. Nyt suurimmalta osin on saanut lähdettyä siinä vähän ennen kuutta mutta tällä viikolla on ollu hiukan motivaation kanssa vaikeuksia. Se timanttisen tavoitteen puuttuminen hommasta saa aikaan tätä, no question about it. Pitäis naulata joku häppeningi kalenteriin niin ei lusmuais.

Lahden eteläpuolella on kyllä juoksun kannalta paljon parempi skene, kun siellä voi vetästä oopperatalolta alkaen rantsua pitkin. Tosin joutuu tulee samaa reittiä takas ja trafiikki ihmisten suhteen on suht kova, mutta autoliikenteen pystyy miltei välttää. Urbaanit näkymät ihan ookoo eikä tartte pysähdellä, tosin kyl mä enemmän luonnossa jolkkaamisesta diggaan. Teinpa torstaina ekaa kertaa sen että otin kamat töihin mukaan ja lähdin lounastauolla lenkille. Vahingossa tuli juostua 15 km kun ei viittinyt tuijottaa navigaattoria, ja lounastauko venähti kahteen tuntiin venyttelyineen ja suihkuineen. Duunissa on kyllä surkeat fasiliteetit tätä ajatellen, yksi kämänen suihku samassa tilassa missä on yks pytty joka on kovassa käytössä. Eikä mitään tiloja kuivattaa tai säilyttää kamoja. Pitää silti ottaa tavaksi vetää vastaava setti ainakin kerta viikkoon. Nyt oli vielä hyvä sää kun ei täysiä paahtanut, mutta yleisesti ottaen on varmaan liian kuuma että viittis kaikkia lenkkejä tohon aikaan vetää. Täytyy kyllä vielä tutkia se että olisko järkeä vetää työmatkat lenkeillä. Siinä kyllä säästäis niin hyvin aikaa.

Toistaiseksi pisin lenkki Sydneyssä, vähän päälle 16 km. Tästä vois ottaa kerran viikon duunipäivän jakajan, hiukan mukaillen.

Mäkijuokseminen on kyllä rankkaa. Eilen kun tuli skoutattua hieman uutta reittiä tuli mentyä asuinalueelle missä oli eka kova lasku ja sitte lopussa järkkyä nousua portaineen ja mäkineen. Pisti kyllä puuskuttamaan ja toteamaan että tollanen vaihtuvaa rasitusta vaativa kunto on aika mitätön. Ehkä sitä jaksaa tasasta puksutusta hyvin mut avot jos pitäis muutta tempoa. Näinhän ne fysiikan laitkin sanoo, muutos vie puhtia.

Taidanpa kyl nyt jättää viikkokilsa tavotteet vain 40 kilsaan, aikasemman 50 sijasta. Ja korvata tota määrää hiukan laadulla. Ja muulla sportilla. Ei toi juokseminen kuitenkaan niin hauskaa oo, vaikka kyl siitä tulee mahtifiilis kun saa alotettua päivän hyväl lenkil. Ja vastaavasti jos jää väliin niin tulee kyllä morkkista.

2014.01.18 - laskeutuminen uuteen asumukseen

Nyt ollaan sitten uudessa kimppakämpässä. Pääsin muuttamaa kaksi päivää sitten torstaina, eli  tasan viikon päästä kun maahan saapu niin vihdoin pois hostellista. Mesta on juuri se nyt kolmen jehun valmiiksi kalustettu kimppakämppä, 280 dollarin viikkohinnalla kaikkinensa, jossa junikselle menee noin kymmenen minuuttia kävellä ja junalla toiset kymmenen keskustaan.

Kimppakämppä, löyty vihdoinkin ja tuntuu auvoiselta hostellin jälkeen.

Varsin hyvä tähän hätään. Päävuokralainen on nuorehko australialainen, sanoisinko semmonen 28-vuotias, ja toinen on iranista kotoisin suurinpiirtein saman ikäinen heebo. Molemmat mukavan olosia, molemmat täyspäiväduunissa. Aussi tekee työtä jossain valokuvista-kirjoiksi-nitomossa “kopioijana”, iranilainen on töissä civil engineerinä, suunnitellen rautatieasemiin ja kiinteistöihin sen puolen juttuja.

Kämppä ei ole mikään täydellinen. Alue on suhteellisen rauhallinen, mutta talon vierestä menee suht iso tie jossa joraa busseja, ja mun huone on tietysti vielä suoraan tuolle tielle. Mut yöllä on rauhallista ja nukkuminen onnistuu. Myöskään omassa huoneessa ei ole pöytää mut kämpästä löytyy kaikki internettejä myöten joten ei voi kyl valittaa. Nyt voi oikeesti keskittyy duuniin, sekä Australiaan, eikä perusjuttuihin, joten pitää olla tyytyväinen.

https://maps.google.com.au/maps?q=Wollstonecraft,+New+South+Wales&hl=en&sll=-33.796923,150.922433&sspn=1.396832,2.705383&oq=Wollst&hnear=Wollstonecraft+New+South+Wales&t=m&z=15

Työtä on nyt neljä päivää takana. Se on oikeastaan aika pitkälle sitä mitä odottikin. Ei mitään rakettitiedettä eikä innovatiivista, vaan lafkalla on ilmeisesti oma ekologinen lokero ja markkinat josta pystyy tiristämään sen verta rahaa että toiminta on kannattavaa. Jotenkin huokuu että australialainen työkulttuuri on paljon rennompi kuin mitä se on euroopassa. Työajoista pidetään tiukemmin kiinni, jengi ei kuluta persettä toimistolla koko yötä eikä kukaan tunnu ottavan mitään mahotonta stressiä. Tietty, tää voi olla harhaa tai vaan tilanne just nyt. Neljä päivää ei vielä kerro älyttömästi.

Sen ne päivät kyllä kertoo että tyypit on mukavia. Koodausporukka, johon kuuluu kymmenisen henkeä, on keskimäärin aika nuorta. Jakaantunut tekniseen liidiin, muutamaan senioriin sekä kasaan juonioreita. Varsin hyvä henki tuntuu olevan, mutta tästäkään ei pysty vielä sanomaan. Jokseenkin tuntuu olevan bosse vähän eriytynyttä niin että artistit joita on viitisentoista ovat omalla puolen toimistoa ja koodaajat toisella, jonka lisäksi johto ja muu henkilökunta vielä sitten omissa huoneissaan. Artistit ja koodaajat ovat avokonttorissa. Jengi tuntuu pysyvän suht omissa ryhmissään.

Eilen perjantaina olin muutamalla bissellä biljardinpelaussessiolla, mutta läpänheitto oli yleistä juttua eikä työasioita tai työkulttuuri-juttuja niin paljoa lätisty. Mun piti tulla tänne liidiksi, mutta toistaseksi olen väkerrellyt yksikseni protoa tulevan pelin yhteen osaan. Mikä on perehdyttämiseksi varsin jees, ei valitusta siinä.

Biliksenpeluuhommia, eihän sitä ilman siideriä pysty

Tääl on kyl kuuma. Paloautoja menee ympäri kaupunkia tuon tuosta. Biljardipaikastakin piti lähteä pois eilen kun palohälytin rupes soimaan ja mesta evakuoitiin. Ei siellä mitään tulipaloa kyllä näyttänyt olevan. Ainoa mahis käydä lenkillä tulee kyl järkevästi olemaan vain aamu. Päivällä kun on päälle kolkyt ni ei hirveesti tee mieli. On herännyt ajatus että menis täällä johonkin juoksukerhoon. Kaikki harrastaminen olis hyvä liittää sosiaalikuvioihin, kun aikasemmin pitkät pätkät omat harrastukset on ollu aika yksinäisiä. Sillä tavalla kuitenkin sitten oppii tuntemaan uusia tyyppejä ja vielä semmosia joilla on samoja mielenkiinnon aiheita. Oikeastaan hassua ja tyhmää ettei näin oo toiminut aikasemmin.

Uh. Eka ns. rauhallinen lauantai menossa. Pitäis ulostautua täältä kämpältä varmaan tekemään jotain, toisaalta on sovittuna bisselle meno yhden mukavan oloisen heebon kanssa joka tarjos huonetta kämpästä jonne oli juuri muuttanut, mutta jota sitten ei tullut otettua. Siinä oli vikana se että se vasta olikin kovasti liikennöidyn tien varressa, plus tarjottua huonetta ei ollut kalustettu. Mutta heebo oli mukava ja sovittiin että vois mennä bisselle. Eli siis, myöhemmin on päivälle ohjelmaa jotta ihan ookoo vaan chillaa nyt ja miettiä plänejä ja maailmaa. Kuitenkin, tuntuu että astetta liian lyhyt pinna nykyään eikä kunnolla keskity mihinkään. Jopa näitten asioiden kirjottaminen ylös on varsin terapeuttista, ja ihan vaan sen takia arvokasta shittiä.

2014.01.13 - kohta duuniin

Ärsyttävää, yks kämppä feidas mille sanoi että voisi sen ottaa. Siitä oli hyvä fiilis, niin kämppänä kuin tyypistä jonka kanssa sen olisi jakanut. Oli liian hidas. Kävi näytössä perjantaina, ja ilmotti vasta sunnuntaina että sen voi ottaa. Ajattelin että kun tyyppi ilmotti olevansa reissussa viikonlopun niin ettei sitä puhelimella tavota, että voin turvallisesti veivaa pari päivää. Veivaamisen syy oli se että kämppä oli jonkunverran ulkona keskustasta, tosin kyllä Bondi beachin suuntaan, vaan kilsan puolentoista päästä sieltä. Virhe siinä mielessä, mutta toisaalta eipä tota voinut tietää.

Näkymää Bondi-rannalta, yksi hyvä kämppä lähimaastosta tuli missattua.

Samaan syssyyn vanhempi ukko, joka jo lupas mulle että voin tulla sen flatmateks, ilmottelekin että oli tullut toisiin aatoksiin ja haluaa asua yksin. Se oli bäkuppina, koska se kämppä olis ollu vielä kauempana eikä henkilösopivuuden suhteen olis kyllä sitä halunnutkaan. Mutta yhtäkaikki, tää kämpän ettintä on kyllä ärsyttävää, ja duunit alkaa huomenna jollon tähän ettimiseen ei oo enää aikaa. Niin se olla kyllä pitää että jos lähtee ulkomaille töihin, kämpän on oltava valmiina. Joko mieluiten työnantajan toimesta hoidettuna alkuun, tai muuten vaan helposti. Ylimääräistä sähläystä jos ite joutuu paikanpäällä kun ei oikein tiedä mistään mitään. Vie mehuja ihan helvetisti.

Oon tullu tulokseen että haen nyt vaan kimppakämppää tyyppien omien ilmotusten perusteella. Sain vinkin yhdessä välittäjätoimiston näytössä joltain australialaiselta naiselta, että tämä sivusto:

http://www.gumtree.com.au/

… on siihen hyvä. Aikasemmin tuli katottua näistä:

http://www.domain.com.au/
http://www.realestate.com.au/
http://www.raywhite.com/
http://www.furnishedproperty.com.au/

Mutta noista jälkimmäisistä saa vaan käytännössä kalustamattomia, vanilla-kämppiä (paitsi vikasta, jonka tarjonta on vähänen, palvelu huonoa, ja hinnat kalliita). Näytöillä käy paljon tyyppejä, pitää laittaa hakemusta sitten, ja odotella tuomiota. Ei oikein sopiva toimintamalli mun kireälle aikataululle. Paras olis että olis kaikki valmiina: huonekalut, sähkösopparit, netit. Ja jos olis flatmate, niin olis myös jotain sosiaalista kuviota mikä olis vaan hyvä. Näin alkuun. Lisäks mahdollisuus ehkä neuvotella paremmin erilaisista vuokrasopparipituuksista. Noilla toimistoilla se on bulkki 6 kuukautta. Tietty, yksityisten kanssa operoidessa on aina heikoilla oikeusturvan kanssa ja voi joutua kusetetuksikin.

Nyt ei edes huvita kattoa paikkoja. Tosin johtuu siitä että tänään on illalla todella hyvän olonen näyttö, kahden muun jehun täyttämässä kämpässä mikä olis aika hyvällä etäisyydellä keskustasta, ilmeisen rauhallisella ja hyvällä alueella. Hinta olis kohillaan 280 dolsua sisältäen kaiken, ja mesta olis kalustettu. Ainoa haitta olis että sinne pääsis muuttaa vasta viikon päästä. Ja tietty tulee mieleen että kuinkakohan tuotakaan saa vaikka haluais. Toisena mahiksena ja hätävarana on brittiäijän tarjoama aika hyvä lukaali ihan keskustasta, jonka näytöllä eilen kävi. Miinus on siinä että se olisi vaan kolmeksi kuukaudeksi. Mutta ainakin tyyppi sanoi että voi odottaa päätöstä tän päivän iltaan multa, ja oli ihan ookoo sen kanssa että sinne menis. Toivottavasti tätäkin ei tullu nyt ryssittyä sillä ettei heti sanonut.

Ei kyllä ehkä haluais asua ihan keskustassa täällä. Liikaa hälinää. Ihan kiva olis päästä vähän siitä eroon sitten kun officetunnit on pulkassa. Ja jos olis enemmän biitsien suunnassa niin sekin olis hyvä. Noh, toivottavasti tänään nyt saa sen kämpän varmistettua, muuten on kova vitutus. Ei kyllä haluais olla viikkoa vielä hostellissa, mutta jos sen kolmen kimppakämpän sais ni ehkä se olis paras ratkasu, sitten ei tarttis miettiä hetikohta uudelleen kuviota.

Tietty homman esteenä on vielä takuuvuokrien maksaminen. Perusjuttu on neljän viikon takuuvuokra ja kaksi viikkoa etukäteen. Eli keissistä riippuen 1800 - 2400 dollaria. Siirsin rahaa pikana vasta lauantaina joten jos ne ylipäätään Aktiasta tulee, niin varmaan vasta aikasintaan tiistaina. Ihan saatanan ihmeellistä että tilisiirrot on tehty Euroopasta muualle maailmaan noin vaikeiksi tällasissa tapauksissa. Onhan toki isoissa summissa, tai toistuvissa, kaikenmaailman rahanpesumahiksia ja muita juttuja, mutta nykyaikana luulis että tämmöset perustapaukset olis helpompia. Tapiolasta ei edes pysty maksaa minnekään muualle kuin Eurooppaan, IBAN:illa. Aktiassa pysty tekee maksumääräyksen, mutta siitäkin piti pulittaa 50 euroa ylimäärästä. Törkeä hinta. Tää olis kyllä pitänyt hiffata tarkastaa etukäteen. Ongelma on vielä että jos valitsee tosiaan ton 3kk:n kämpän, on sen vuokra 350 dollaria viikossa, eli se tarkottais upfronttina maksua siis just sen tasan 2000. Yks mahis on tietty yrittää sopia tyyppien kanssa että voiko maksaa parina eri päivänä ja nostella sitten Mastercardilla maksimit. Enpä tiedä edes kuinka paljon sillä voi maksimissan nostaa. Säätöä säätöä.

Vielä yksi homma tietty mikä olis pitänyt ottaa etukäteen selvää on tilien ja mobiililiittymien avaus. Useimmissa paikoissa täällä pitää todistaa henkilöllisyytensä “100 pisteen systeemin” mukaan. Se menee suurinpiirtein näin: passista saa 70 pistettä (tosin Vodafone anto vaan 50 pistettä tästä), Australialainen ajokortti tai veroselvitys tai superannuation-selvitys tai vuokrasopimus tai moni muu vastaava 25 pistettä, tiliote pankista tai pankkikortti australiasta 25 pistettä. Pitää saada sata pistettä.

http://www.dhs.vic.gov.au/__data/assets/pdf_file/0019/604711/Proof-of-Identity-document.pdf

Tiedä kuinka sitova tuo ylläoleva määrittely on, koska ainakin NAB pankissa ja Vodafonella esitettiin ihan eri pistearvoja.

Ah, the agony. 

2014.01.12 - pystymetsästä australiaan

Tänään syntyi lenkillä ajatus että voisi kirjoittaa tästä Australian seikkailuista siitä näkökulmasta, että miten sujuu hommat, milloin mistäkin aiheesta, kun lähtee pystymetsistä Australiaan. Ilman että on mitenkään hirveästi ottanut asioista selvää, ja kun sitten todennäköisesti yks jos toinenkin seikka menee epäideaalisesti. Näinpä tämä asianlaita kuitenkin nyt on. Toimikoon koko juttu ehkä jollekulle jopa sitten oppaana, “älä tee näin”. Ainakin ite voi sitten taas peilata että mitä kaikkea olis voinu etukäteen opiskella.

On sunnuntai. Nyt on tullut oltua siis miltei 5 päivää “täällä alapuolella”. Miltei koko aika on mennyt kämpän metsästämiseen. Ilmoitusten kaivamiseen netistä, tyypeille soittamiseen tai kirjoittamiseen, ja näytöissä ravaamiseen. Torstaina tuli käytyä 3 näytössä, perjantaina kolmessa, lauantaina kuudessa, sunnuntaina kolmessa. Sydney on kuitenkin maantieteellisesti aika iso paikka. Kun kartalla näyttää että äkkiäkös tonnekin menee, niin loppujen lopuksi mittakaava onkin hämännyt ja kestää kauan aikaa. Varsinkin bussit vetävät keskustan alueella luonnollisesti pitkään ja hartaasti, autokaupunki ja ruuhkaa tuppaa. Eikä tilanne hirveästi parane kun menee keskustan ulkopuolelle. Tosin väljyyttä tulee. Raideliikenne sitten toimii tietty paljon paremmin.

Aikamoisen murjun taloyhtiön sisäpihaa, eka näyttö joka autto tajuamaan että 200 dollarilla per viikko ei Sydneystä saa mitään kunnollista.

On kyl tärkeetä pitää rutiini kasassa. Nyt on saanut aamulla ekaa täälläoloaamua lukuunottamatta käynyt lenkillä, joka kyllä piristää ihan tajuttomasti. Muuten vois olla aika epäenerginen olo ja mieli matalalla. Sillä tavalla pystyy pitää fiiliksen että on jollain tavalla kontrollissa, “säilyttää minuuttaan” vieraassa paikassa, ja nähdä vielä mestoja. Se myös integroi itteensä uuteen mestaan, kun joutuu sovittaa jotain mitä tekee niin ihan konkreettisesti uuteen paikkaan, eli lähinnä sovittaa jolkkailujaan maastoon ja kulttuuriin ja ottaa muita teilläliikkujia huomioon. Järkevät lenkkipolut luonnollisesti on aika vähissä keskustan alueella Sydneyssä, mutta kuninkaallisen kasvipuutarhan ympäri, oopperatalon ympäri ja rantsua pitkin pystyy vetäsee ihan järkevää settiä.

Lenkillä rantsussa, lahden toisella puolella kohteena oopperatalo.

Pitää päästä hostellista kyllä äkkiä pois. Ei se nyt sillä tavalla hostelliksi mikään ylipaska ole oikeasti, mutta eihän ne nyt asumiseen oo tarkotettu ylipäätään. Ei mitään rauhaa, huoneessa ei (järkevää) ikkunaa, ja muutenkin meininki on just reppureissaajahenkistä. Koko ajan teinarireissaajille bileet päällä, ja läpinäkymätön ikkuna osottaa suoraan tiiliseinään ja alhaalla jäteastiat josta koko ajan kova mökä. Se että oon viikon on kyllä ylimitotettua, varsinkin siihen peilaten että vietän aikaa myös siellä. Eri asia jos vaan nukkuis.

Majapaikka ekalle viikolle, hostelli Maze Backpackers

2014.01.06 - matkan alku

Olen matkalla Australiaan. Kulutan takapuoltani oikein urakalla Shanghain lentokentällä. Ei mikään kaikken mukavin tai selkein olotila. Aika pyyhältää aika käsittämättömän nopeasti eteenpäin, ei sitä oikein hiffaa vaikka samaa mantraa on ihmiskunta mutissut itsekseen varmaan vuosimiljoonat.

Tuli takas Suomeen 14.12.2013 lauantaina, eli vähän päälle kolme viikkoa tuli hengattua joulupyhiä ja puuhailtua sitä mitä siinä nyt ehti. Nyt sitten takas ulkomaille. Vois sanoa että aika kiertolaiselämää tässä vietetään, tiedä sitten onko hyvässä vai pahassa. 

Suomi viuhahti ohitse nyt hetkessä. Tuli tavattua paljon kavereita, siitä enimmäkseen johtui ettei ajankulumista juuri huomannut. Jokapäivä oli miltei joku häppeningi kautta meno. Sen seurauksena jäi kyllä miettelöt elämän syvyyksistä ja suunnista kautta duunin teko ja valmistelu seuraaviin haasteisiin kautta ylipäätään elämän kokonaisvaltainen suunnittelu ikävän vähiin. Oikeastaan jäivät kokonaan paitsioon. Pakolliset matkavalmistelut tälle Australialle tietysti tuli tehtyä, ei sitä muuten nyt täällä Shanghain lentokentällä istuisi paikallista aikaa kello yhdeksän aamulla. 

Sinänsä rankka matka tän pitäis olla, ainakin perseenrevitysmielessä, mutta jotenkin tuntuu ettei tämä nyt kuitenkaan niin mahoton ole. 31 tuntia, palttiarallaa 9 Helsingistä Shanghaihin, kentällä 11 tuntia, ja vielä kymmenen Sydneyhyn. Toistaseks ei mitään ongelmia, mutta katotaan mitä checkin ja tavaroiden lievä ylipaino saa aikaan täällä. Ja tietty loppupäästä matkaa noi tunnit alkaa eniten painaa. Aika minimeille mennään kun tarkotuksena on kuitenkin suht pitkäksi aikaa muuttaa elämä toiseen paikkaan, sillä messissä on yksi matkalaukku ja reppu. Matkalaukulla painoa 24 kiloa ja repulla about 7. AirChinalla oli rajat tavaroille 23:ssa ja 5:ssa, mutta suunnitelma on sulloa valitustilanteissa takin taskuihin repusta painoa.

Aneemista ettei vieläkään ole avointa toimivaa wifiä lentokentillä. Kun sen piti olla suurinpiirtein lentokoneissakin jo tätä nykyä (kai, jos mediaa on uskominen). Mutta edelleen kaikki samat maneerit kaikkien laitteiden kiinnisulkemisilla sun muilla. Lento oli aika helppo ja meni nopeasti. Tarjottiin kaksi ateriaa, päivällinen ja aamiainen, perushöttöä mutta sainpa vielä kasvisvaihtoehdotkin vaikken ollut varannut. Ei pystynyt tätä tekemään supersaverin kautta, ellei olis maksanut lisää, tosin en nyt erikseen kokeillut mutta eipä tarjottu vaihtoehtoa prosessissa missään vaiheessa. Hönöä meininkiä. Tiedä sitten olisiko tullut ees kalliimmaksi jos olis ottanut vaan saman lennon finskiltä tänne ja siitä connectin. 

Lennolla tuli katottua kaksi leffaa. Jackie Robinsonista kertova 42 oli aika vaisu. Tarinassa ei ollut mitään jännää tai suureellista, eikä sitä oltu muutenkaan kerrottu kovin kiintoisasti. Liekö sitten lähdemateriaalissakaan mitään kummempaa. Toinen leffa oli ilmeisesti islantilainen, vaiko ruotsalainen, Home, joka oli symppis ja paljon parempi. Diggailin siitä. Tuon päälle vielä lyhkäisesti katsoin Great Barrier Reefistä googlen seaview-proggisohjelmaa, sekä extreme vesiurheiluklippiä. Aikasta dorkaa ettei finskin lennollakaan ole kuin aniharvassa leffassa suomenkieliset tekstit, en muistanut että näin olis ollu. Ja missään sarjassa ei ollu ollenkaan, jonka lisäksi miltei kaikista sarjista oli vain viimeisimpiä osia, joten jos olis alusta asti halunnut kattoa niin ei onnannut. 

Nukkumisesta koneessa ei hirveästi tullut mitään, mutta ehkä siinä jonkun tunnin jotain horkkaa sai aikaseksi. Olis pitänyt väsyttää ittensä etukäteen jos olis enempi unta halunnut. En tiedä kannattaako. Jos on valmiiksi väsynyt ja nukkuminen ja lepo ei kuitenkaan onnistu, voi lopputulema olla sitten että pitkät matkat on yhtä tuskaa. Junamatkailussa toi periaate varmasti toimii. Mut tylsä matka oli, ei mitään sosiaalisia interaktioita. Hauskin sattuma lennolla oli kun valveen rajamailta huomasin juuri kun lentoemäntä käveli käytävällä ohitse ja samalla sattui pääsemään ilmoille pieru kun horkasta kontrolli oli niin vähissä.

Shanghain lentokentällä, ylhäältä odotusaulasta katse kohti vip-tiloja.

                     
Kiinalaiset lentokentät vaikuttaa olevan kaikki samasta muotista. Mun hurjalla Hong Kongin ja Shanghain kokemuksella. Tällasia katosmaisia halleja. Ja sama meininki oli kyl Filippiineilläkin, ja ehkä Thaikuissa. Sinänsä selkeätä. 

Jaa-a. Vähän tässä on fiilis ettei boltsi oo ihan hallussa kokonaiskuvion suhteen kun lähtee tässä, voi kai sanoa taas, maailmalle. Tietty, kyl täs kestää aikaa että pääsee alkuun kun lähtee puskee uutta juttua uudessa maassa. Eka etappi tietysti on että pääsee ylipäätään määränpäähän. Toinen sitten että sais jollain tasolla estabilisoitua kämpän ja duunin. Olis vaan niin paljon helpompaa jos olis sosiaalista kuviota messissä eikä ihan yksinänsä tarttis puskea. Vaan jos miettii että miltä tuntuis lähtee rakentaa juttua, elikkäs duunia ja muuta kuviota, nyt Suomessakaan niin eipä tuo olis sen hehkeempää, tarkoitus on kuitenkin pidemmän aikaa ollut katsoa mitä maailmalla on tarjota olemisen suhteen jos hengaa enempi aikaa kuin vain loman ajan. Ja Suomes olis vielä varmaan distraktioalttiimpi, kun tekemiset, ei välttämättä edes niin halutut, olis rutinoituneet ja tarjolla. Nyt ehkä joutuu hyvällä tapaa tsekkailee että mitä kaikkea haluaakaan oikeasti tehdä ja järkkäilee niitä sitten tuoreelta pohjalta. Huhaa, elämänhallinnan peruskursii osa äx, tarjoajana Australian manner!

Vieläkään ei oo järkeistänyt kyl matkustusta ja toimintamalleja sen suhteen. Tuli mieleen taas helsinkivantaalla että jos esim. luottokortti hukkuis niin olis ihan kusessa kun mistään ei sais rahaa. Järkevin vaihtoehto olis kyl että olis kaksi luottokorttia joista toinen on jossain jemmassa. Tää pitää nyt hoitaa ensi tilassa sitä kautta että kun Ausseissa ottaa pankkitilin. Mut olis tää jo pitänyt hoitaa aikasemmin. Toinen on että jos puhelin tai  passi katois. Pitäis olla selvillä että miten ja mihin ottaa yhteyttä, minimissään konsulaattien puhelinnumerot ja fraasit että kysyy paikallisilta (jos muu kuin englanti) että voiko lainaa puhelinta tee-äm-äs. Toistaseks ei oo käyny mitään mutta nää ei oo aikaavieviä juttuja eikä vaikeita, mikäli joskus jotain tapahtuu niin ilman tällasta tietoutta kautta valmistautumista voi olla jopa leikin loppu.

Tässä kyl nyt mitä todennäköisemmin katkee 20 viikon putki yli 50km lenkkeilyssä. Jos olis eilen käynyt niin olis ollu kova, mut toisaalta kun valmistautuminen pakkaamisineen oli sen verta sluimua niin ei se olis ollu enää loppumetreillä järkevää. Mahdollisuus toki tähän on mut vaatis tuntemattomilla poluilla aika venymistä. No, katotaan. Kolme kertaa kymppi olis ainakin hyvä heittää.